Hanko - käpyjä ja mäntypistiäisiä
Annikki
Millos me siellä
Hangossa oltiin? 2013? Se oli eka reissu.
Ei koskaan enää. Kuoleman kierre. |
Muistatko sen matkaoppaan laivalta? Se oli jotenkin sekaisin tai sotahullu tai jotain sellaista? Javier osti laivalta majakkamukin. Se on yhä päivittäisessä käytössä, Destroyer juo siitä teetä. Nähtiin jotain hylkeitä ja merikotkia sen laivamatkan aikana. Ja syötiin kalakeittoa.
Olikosh siellä merimetso? |
Majakkasaari laivalta nähtynä.
|
Destroyer pomppi niillä
kallioilla ja mä pelkäsin koko ajan et se kaatuu pahasti tai putoaa mereen. Javier ja Tipsu kävivät sielläkin uimassa. Kallionkoloissa oli reilusti vettä ja
joissain isommissa lätäköissä ui kaloja. Kaloja kalliolla! Oliko teilläkin
jotkut rattaat mukana niissä olosuhteissa? Huh huh. Kaikkeen tekin lähdette.
Arghh! Kohta putoat! Terv. äiti |
Kallioilta löytyy runsaasti jännittäviä tutkimuskohteita. |
Rohkeimmat voivat käydä uimassa. |
Teillä oli se homeinen hotelli ja me oltiin leirintäalueella. Siinä oli kyllä mahtava festaritunnelma. Käpyjä niin hemmetisti. Ilta oli aivan ihana, muistan sen taivaan vaaleanpunaisena ja sinisenä. Rannassa pystyi kahlaamaan pitkälle. Tipsu ystävystyi jonkun tytön kanssa ja ne keräilivät simpukoita ja kiviä. Löytyi myös hieno kokonainen kalanruoto. Se on yhä tallessa – ja ehjä. Ihme.
Ja mehän uitiin siellä
meressä siinä Kasinon (?) edustalla. Vesi oli jäätävän kylmää. Käytiin syömässä
jossain texmex-henkisessä paikassa muistaakseni.
Äidin äiti on asunut lapsena
Hangossa. Laitoin mummolle tekstarin että onpa kaunis kaupunki. Mummo vastasi
”kiitos”.
Kyllikki
Nyt on Annikki
pihalla. Kerrankin minä muistan jotain. Vuosi oli 2012. Muistan sen siitä, että
odotin Perttiä. Eiku hetkinen. Oli se sittenkin 2013.
Reissu oli miellyttävä. Tosin
fiilinkiä laski maha ja sen tuoma tosiasia, ettei saanut ottaa lasillistakaan
loma-wiinyä. Eiks se just tee loman? Ai ei vai? Ai joku kaunis tunnelma perheen
kesken?
No onneksi oli sitä kaunista
tunnelmaa perheen kesken myös.
Hanko on upea kesäkaupunki,
mutten kyllä saanut mitään vau-tunnelmaa sieltä. Ehkä kaupunki antaisi parhaita
puoliaan, kun olisi se paatti, jolla seilata rinta (maha) rottingilla rannalle
ja terassille WIINYLLE.
Majakka oli upea kokemus.
Jotain historiikkiä siitä kerrottiin… Siellä asui perheitä ja siellä oli
lapsille jopa oma koulu. Sairastapaukset olivat ikäviä, koska sieltä piti
silloin soutaa? hakemaan apua. Aikamoista elämää. Siinä varmasti tunsi elävänsä.
Ei ehkä ehtinyt masentua, kun piti miettiä, ettei tule myrskyaikaan merivesi
sänkyyn asti.
Saapuessamme kävimme syömässä
miellyttävässä, mutta himpun verran tyyriissä ravintolassa. Nimeä en muista. Ei
ollut kyllä tex-mex -paikka Annikki.
Siitä hiljalleen tiemme
erosivat Koo-perheen kanssa ja me suunnistimme - ah luksusta - hotelliin.
Hotelli oli vanhasta
poliisiasemasta remontoitu. Hauska idea. Hauskuutta hieman latisti hotellin
home. Istuin puoli yötä pää
avonaisesta ikkunasta ulkona ja haukoin happea.
- sellaista luksusta. Sympatiani silti omistajille. Toivottavasti ovat saaneet hotellin kuntoon.
Aamulla virkistyneinä
herättyämme suuntasimme Koo-perheen luokse, missä saimme kuulla mukavasta
tunnelmasta ja hyvin nukutusta yöstä. Tulvahti lapsuudenmuistot mieleen
leirintäalueesta: käpyjä ja mäntypistiäisiä!
Annikki
Niin me urpot! Meidän piti seuraavana
päivänä suunnata Turkuun mut jostain syystä kommunikaatio ei pelannut ja
te menitte Lohjalle ja me kotiin. Tähän päivään mennessä ei olla
Turussa käyty.