Hanko - käpyjä ja mäntypistiäisiä

Hanko - käpyjä ja mäntypistiäisiä

Annikki

Millos me siellä Hangossa oltiin? 2013? Se oli eka reissu.

Bengtsäär oli se majakka. Miten se kirjoitetaan? Se oli kyl hieno. Meinasin kuolla kauhusta sinne korkeuksiin. Ihan hirveät kierreportaat. Ja se torni huojui. Mun korkeanpaikankammoni pahenee vuosi vuodelta. 

Ei koskaan enää. Kuoleman kierre.

Muistatko sen matkaoppaan laivalta? Se oli jotenkin sekaisin tai sotahullu tai jotain sellaista? Javier osti laivalta majakkamukin. Se on yhä päivittäisessä käytössä, Destroyer juo siitä teetä. Nähtiin jotain hylkeitä ja merikotkia sen laivamatkan aikana. Ja syötiin kalakeittoa.

Olikosh siellä merimetso?

Majakkasaari laivalta nähtynä.

Kyllikki kuivin suin koko reissun ajan.

Destroyer pomppi niillä kallioilla ja mä pelkäsin koko ajan et se kaatuu pahasti tai putoaa mereen. Javier ja Tipsu kävivät sielläkin uimassa. Kallionkoloissa oli reilusti vettä ja joissain isommissa lätäköissä ui kaloja. Kaloja kalliolla! Oliko teilläkin jotkut rattaat mukana niissä olosuhteissa? Huh huh. Kaikkeen tekin lähdette.

Arghh! Kohta putoat! Terv. äiti

Kallioilta löytyy runsaasti jännittäviä tutkimuskohteita.

Rohkeimmat voivat käydä uimassa.

Teillä oli se homeinen hotelli ja me oltiin leirintäalueella. Siinä oli kyllä mahtava festaritunnelma. Käpyjä niin hemmetisti. Ilta oli aivan ihana, muistan sen taivaan vaaleanpunaisena ja sinisenä. Rannassa pystyi kahlaamaan pitkälle. Tipsu ystävystyi jonkun tytön kanssa ja ne keräilivät simpukoita ja kiviä. Löytyi myös hieno kokonainen kalanruoto. Se on yhä tallessa – ja ehjä. Ihme.

Ja mehän uitiin siellä meressä siinä Kasinon (?) edustalla. Vesi oli jäätävän kylmää. Käytiin syömässä jossain texmex-henkisessä paikassa muistaakseni.

Äidin äiti on asunut lapsena Hangossa. Laitoin mummolle tekstarin että onpa kaunis kaupunki. Mummo vastasi ”kiitos”.

Kyllikki

Nyt on Annikki pihalla. Kerrankin minä muistan jotain. Vuosi oli 2012. Muistan sen siitä, että odotin Perttiä. Eiku hetkinen. Oli se sittenkin 2013. 

Reissu oli miellyttävä. Tosin fiilinkiä laski maha ja sen tuoma tosiasia, ettei saanut ottaa lasillistakaan loma-wiinyä. Eiks se just tee loman? Ai ei vai? Ai joku kaunis tunnelma perheen kesken?

No onneksi oli sitä kaunista tunnelmaa perheen kesken myös. 

Javier ja Kyllikki tutustuvat paikallisiin nähtävyyksiin.

Hanko on upea kesäkaupunki, mutten kyllä saanut mitään vau-tunnelmaa sieltä. Ehkä kaupunki antaisi parhaita puoliaan, kun olisi se paatti, jolla seilata rinta (maha) rottingilla rannalle ja terassille WIINYLLE.

Majakka oli upea kokemus. Jotain historiikkiä siitä kerrottiin… Siellä asui perheitä ja siellä oli lapsille jopa oma koulu. Sairastapaukset olivat ikäviä, koska sieltä piti silloin soutaa? hakemaan apua. Aikamoista elämää. Siinä varmasti tunsi elävänsä. Ei ehkä ehtinyt masentua, kun piti miettiä, ettei tule myrskyaikaan merivesi sänkyyn asti.

Saapuessamme kävimme syömässä miellyttävässä, mutta himpun verran tyyriissä ravintolassa. Nimeä en muista. Ei ollut kyllä tex-mex -paikka Annikki.

Siitä hiljalleen tiemme erosivat Koo-perheen kanssa ja me suunnistimme - ah luksusta - hotelliin.

Hotelli oli vanhasta poliisiasemasta remontoitu. Hauska idea. Hauskuutta hieman latisti hotellin home. Istuin puoli yötä pää avonaisesta ikkunasta ulkona ja haukoin happea.  - sellaista luksusta. Sympatiani silti omistajille. Toivottavasti ovat saaneet hotellin kuntoon.

Aamulla virkistyneinä herättyämme suuntasimme Koo-perheen luokse, missä saimme kuulla mukavasta tunnelmasta ja hyvin nukutusta yöstä. Tulvahti lapsuudenmuistot mieleen leirintäalueesta: käpyjä ja mäntypistiäisiä!

Leirintäalueen ranta auringonlaskun aikaan. Taivas on oranssi.

Annikki

Niin me urpot! Meidän piti seuraavana päivänä suunnata Turkuun mut jostain syystä kommunikaatio ei pelannut ja te menitte Lohjalle ja me kotiin. Tähän päivään mennessä ei olla Turussa käyty.